Cosplay harrastukseni osa 1

Punaista väriä sanotaan elämän väriksi, onhan se veren, sydämen ja tulen väri. Punainen väri on täynnä elämänhalua ja varmuutta, mutta vaihtelemalla eri sävyjä siitä saa rakkauden ja uuden elämän syntymisen värin. Tämän takia valitsin tälle päivälle juuri tämän värin. Aion kertoa teille kuinka rakas harrastukseni, cosplay, teki minusta uuden ihmisen, kuin olisin syntynyt uudestaan, eri ihmiseksi. Samalla se myös kuvastaa rakkauttani juuri siihen mitä teen ja mistä nautin.

Pari vuotta takaperin olin vielä erittäin ujo tyttö, joka pelkäsi joutuvansa kiusatuksi pukeutumistyylinsä tai jopa hiustyylinsä takia. Olihan minua jo kiusattu ala-asteelta asti. Jos jouduin tekemään ryhmä töitä, olin aina se ryhmän osapuoli, joka vastasi ja puuttui keskusteluun vain, jos joku kysyi mielipidettäni. Minulla ei ollut paljon ystäviä, mutta olin ylpeä siitä, että minulla oli muutama todella hyvä ystävä, jotka vieläkin ovat hyviä ystäviäni. En uskaltanut mennä luokan eteen tekemään englannin tai äidinkielen suullisia esitelmiä. Jouduin aina kysymään opettajalta sainko tehdä työn vain opettajalle. Minulla oli todella paha esitys kammo. Johtui juuri kiusaamisen pelosta, sillä aina, kun yritin mennä luokan eteen puhumaan niin ääneni alkoi väristä todella pahasti, jalkani ja käteni tärisivät enkä lopulta enää voinut tehdä mitään sillä olin kokonaan shokissa. Onko muut kokeneet sitä tunnetta? Edes joskus? No minä todellakin koin sen, se ei ollut yhään mukavaa! Vaikka opettajat sanoivatkin, että ei kukaan kommentoisi pahansävyisesti vaan hyviä juttuja esityksestä, niin en saanut kerättyä silti rohkeuttani siihen.

Viime vuonna tammikuussa menin tosiaan ensimmäiseen coniini, Yukiconiin ystäväni ja hänen siskonsa kanssa. Kerroinkin viime tekstissäni mitä cossasin. Itachi Uchihaa Naruto sarjasta. Silloin sain kaveriltani, joka kävi samaa lukiota kanssani, lainaan Akatsuki-kaavun, koska en kerennyt tekemään itse. Kaverini auttoi minua tilaamaan Itachille otsanauhan, sormuksen sekä kaulakorun :)
Yukicon oli minulle hyvin tärkeä. Ensinnäkin se oli ensimmäinen conini ja pääsin tutustumaan cosplayn ihmeelliseen maailmaan. Sain nähdä aivan upeita asuja eri sarjoista. Siellä tajusinkin, että olin ihan dunno koko anime ja manga maailmassa. Ei sen puoleen olen vieläkin :"D Anime ja manga maailma on niin suuri, että epäilen ettei kukaan voi sanoa, että olisi bro tällä osa-alueella. Toiset ovat vain kokeneempia ja olleet pidempään kiinnostuneita näistä asioista. Ja tähän tietenkin voi vaikuttaa ikä. Olenhan vasta 17 vuotta ja olen ollut kiinnostunut mangasta ja animesta 5 vuotta. Se olisi ihme, jos 5 vuodessa olisin käynyt satoja animeja ja mangoja läpi. Varsinkaan, kun panostin kouluun hyvin paljon ysiluokalla ja tietenkin lukiossa. Mutta en tietenkään sano, ettei se ole mahdollista ^^ Me ihmiset olemme kaikki erilaisia ja olkaamme ylpeitä erilaisuudestamme! Palatkaamme aiheeseen :) Yukiconissa tapasin myös muutaman hyvän ystäväni joiden kanssa vietimme todella hauskaa koko 2 päivää. Suurena yllätyksenä tulivat kumminkin kuvien otot. En koskaan olisi uskonut, että minusta otettaisiin niin paljon kuvia! Ihan tuntemattomat henkilöt tulivat vain kysymään saako halata ja ottaa kuvia.

Yukiconista tosiaan tuli elämäni uusi alku! Halusin jatkaa cosplay harrastustani ja coneissa käymistä. Halusin kokea sen kaiken uudestaan ja uudestaan. Kevät meni hurahtaen lukion ekana vuotena ja kesäloma alkoi. Desucon 2014 olikin heti koulun loputtua. Sain napattua mukaani 2 ystävääni koulusta, joiden kanssa muodostimmekin ryhmä cossin Narutosta. Tällä kertaa halusin olla Deidara, josta oli kevään aikana muodostunut toinen lempi hahmoni.

                                 Desucon 2014: Deidara, Naruto, Itachi, Sasori, Kisame ja Sasorin yksi nukeista

Heti päästyämme conipaikalle minusta ja 2 ystävästäni, jotka sain juonittelevasti saamaan mukaani, otettiin heti kuvia, jo ennenkuin pääsimme edes hakemaan rannekkeemme. Sitä ennen kumminkin kävimme viemässä kamamme hotellille, jossa yövyimme ja tosiaan minä sain meikata molemmat ystäväni ja laittaa heille meikit... Okei... Olin luvannut sen heille, joten se ei ollut ongelma sinäänsä, mutta se oli huvittavaa ruveta lakkaamaan toisen kynsiä ja sörkkimään kajaalilla vesirajaan silmissä :"D Ystäväni tosiaan olivat pukeutuneina Sasoriksi (Deidaran pari sarjassa) ja Sasorin nukke. Olin kyllä todella ylpeä heistä! He suoriutuivat erittäin hyvin koko conista :)
    2 päivää 3:sta vietin Deidara asu päällä ja kumpanakin päivänä otettiin todella paljon kuvia, paljon enemmän kuin Yukiconissa, johtuen Desuconin suuruudesta, olihan siellä päälle 3000 ihmistäkin. Ei kaikki kumminkaan kerralla ängetty ;) Uusia tuttavuuksia tuli pari kappaletta ja olen todella iloinen, että sain tavata heidät! Hali pulaa conin jälkeen ei kauheasti ollut, sen verran paljon niitäkin tuli taas kerran. Desussa itse huomasin jo kuinka paljon olin muuttunut. En pelännyt enää sitä, että ihmiset vain ottivat hihasta kiinni ja halasivat tai varsinkaan sitä, kun menimme syömään ja ihmiset katsoivat meitä hiukan vinoon, no okei hiukan ei todellakaan riitä kuvaamaan niitä katseiden määriä tai sitä mitä he ajattelivat meistä.

 Pakko se on itekkin myöntää, että suu loksahtaisi auki, jos näkisin tämän porukan Mc Donaldsissa syömässä ;)
Viimeisenä päivänä cosplayasinkin Itachia uudestaan, mutta uudella kaavullani, kengilläni ja piilareillani:

Pakko minun on kyllä laittaa kuvaa parista uudesta ystävästäni Desussa sekä pari hienoa cossia mitä löysin ja ihannoin siellä ^^

 

Uuden ystäväni tapasin, kun minua pyydettiin Naruto photoshootteihin.

Tässä ovat hyvät ystäväni Yukiconista cossaamassa No.6:sta 2 päähenkilöä :3

Sekä tässä löytämäni ihana cossi! Inuyashasta Seshoomaru :3 

Vaikka olenkin käynyt vain 5 eri conissa, minulla olisi kaikista niin paljon sanottavaa! Kaikista coneista olen oppinut paljon niin cosplaysta, animesta&mangasta kuin myös itsestäni. Mutta koska haluan jakaa asioita teidän lukijoiden kanssa lisää jätän teidät jännittämään miten kertomukseni jatkuu ;) Sanotaan, että kun odottaa tarpeeksi, se palkitaan, eikös? Jos odotatte pienen ajan niin saatte kuulla lisää cosplaysta, nähdä kuvia hienoista cosseista sekä kuulla mitä olen oikeasti oppinut harrastuksestani. Ja mitä ihmettä tapahtui alle kahdessa vuodessa sille ujolle tytölle? Se selviää ehkäpä jo seuraavassa kirjoituksessa ;) Nähdään taas pian. Seuratkaa ihmeessä ja kommentoikaa mitä piditte :)

  - Josh

Ensimmäinen tekstini

Vihreä väri kuvastaa uuden syntymistä. Jos ihmisiltä kysyttäisiin mikä väri tulee ensimmäisenä mieleen keväästä, se olisi varmaan aika monella vihreä, tai no ainakin minulla. Keväällä pikku hiljaa luonto alkaa vihertämään kauniisti ja kukat alkavat kukkimaan. Mikä sen kauniimpaa! Mutta minulle vihreä väri kertoo myös minun tarinani ja tämän blogini alusta. 

Ennenkuin aloitan mitään sen erityisempää voisin kertoa itsestäni vähäsen. 
Tosiaan tämä on ensimmäinen blogini koskaan. Halusin aloittaa tämän kirjoittamisen, sillä monet kaltaiseni ovat tehneet sitä ja kiinnostuin siitä suunnattomasti. Haluan myös kertoa kaikille pienen osan elämästäni ja siitä, että erilaisuus ei ole pahasta. Monet vieroksuvat vielä tänäkin päivänä erilaisuutta, mutta toivottavasti tätä blogia ja muiden samankaltaisten blogien sun muiden lukeminen ja varsinkin erilaisuuden näkeminen saa ihmiset näkemään erilaisuuden hyvätkin puolet! :)

Nimeni on Josh Sebastian Halme. Oikealta nimeltään (vielä) Sini Halme, mutta, jos kaikki menevät putkeen niin parin vuoden sisällä saan nimen, jota käytän jo nykyään. Olen 17-vuotias ja täytän tänä vuonna 18. Opiskelen lukiossa ja minulla on tulevaisuuden suunitelmia parikin kappaletta, mutta nyt lähi tulevaisuuden haave ja toivottavasti jopa toteutuva on se, että pääsen opiskelemaan vuoden päästä Skotlantiin. Ja ennen sitä se, että saan itsestäni sellaisen, jonka kanssa pystyisin elämään niin, että hyväksyisin myös itseni. 

Isoja osia elämässäni on perheeni, ystäväni, kissani ja kanini. Minulla on 2 kissaa sekä yksi kani. Mutta, jos pitäisi luetella jotakin mikä olisi ehkä erilaisempaa kuin normaalisti samaan kysymykseen vastattaisiin niin erilaiset pelit ovat aina olleet lähellä itseäni. Pelaan paljon pelejä. Tällä hetkellä 2 peliä on ylitse kaikkien muiden mitä pelailen: League of Legends (LoL) sekä World of Warcraft (WoW). Musiikkia kuuntelen koko ajan, jopa koulussa ja kokeisiin lukiessa. Ja ei, se ei häiritse opiskeluani ollenkaan, päinvastoin. Silloin, kun kuulen tietynlaista musiikkia opiskellessani, saan inspiraatiota tehdä työt ja opiskelun loppuun. Kuuntelen monenlaista musiikkia: J-rock ja K-pop ovat musiikkia, jota eniten kuuntelen nykyään. Mutta metal-musiikkia, rockia sun muuta kuuntelen myös mielelläni. On myös musiikkia, jota kuuntelen tiettyinä mielialoina esimerkiksi hyvin masentuneena kuuntelen tämän biisin: Wintersunin Land of Snow and Sorrow. Tämä biisi on koskettanut minua eniten koko elämässäni. Koko elämä on suuri sana samoin kuin minä rakastan sinua, mutta tuo biisi on tosiaan saanut minut itkemään vuolaasti sanojen takia, mutta myös rohkaissut minua eteenpäin siitä masennuksesta, jota pari vuotta sitten kävin vielä läpi. Silloin löysin tuon biisin ja siitä lähtien olen kuunnellut tuota biisiä paljon, enkä vieläkään ole kyllästynyt siihen. Mutta se on kai sitä niin sanottua "sydäntä koskettavien biisien" vaikutusta :D

Viime vuonna aloitin myös hyvin rakkaan harrastukseni: cosplayn. Olen käynyt nyt 5 eri conissa (convention). Ja niille jotka ei tarkkaan tiedä mikä se on niin  se on anime&manga ja välillä myös peli painoitteinen tapahtuma, johon monet tuhannet ihmiset kokoontuvat erilaisiin paneeleihin eri aiheista noiden kategorioiden alle sekä tapaamaan uusia ystäviä ja pitämään hauskaa. Myös asiaan kuuluu erilaisten cosplay asujen pitäminen päällä. Ihmisiä näkee eri anime ja manga hahmoissa, mutta myös fursuitit ja eri elokuvien ja sarjojen hahmoihin pukeutuneina esimerkiksi Jack Sparrow Pirates of the Carribeanista on hyvin suosittu hahmo coneissa.

Tämä kuva on otettu vuonna 2014 Traconissa., jossa cosplayasin Deidaraa Narutosta. 

Mistä sitten aloitin cosplay harrastukseni? Noh seiska luokalla tapasin ystävän luokastani, joka lueskeli Bleach ja Naruto mangoja niin välkillä kuin tunneillakin ja halusin koittaa lukea niitä, kun ne olivat erilaisia mitä olin koskaan lukenut. Ne olivat väärin päin luettavia! Sehän oli todella haastavaa aluksi, mutta nykyään en osaakkaan lukea normaaleja sarjakuvia :"D Aloitan ne aina väärin päin ja ihmettelen miksi, jotkut hahmot itkevät jonkun haudalla. Tyhmää, eikö? Mutta sitä sattuu kaikille, jotka ovat lukeneet mangaa jo vuosia, vai olenko se vain minä? :"D Animea aloin katselemaan vasta ysiluokan lopussa ja aktiivisesti vasta lukion alussa. Eli ei niin kauaa sitten :) Sitten yksi päivä sama ystäväni kysyi haluaisinko lähteä hänen ja hänen siskonsa mukaan coniin. Noh heti kysyin että mikä se on , ja hän selitti tämän. Hänen siskonsa aikoi cosplayata Kisamen Narutosta ja olin hulluna Itachiin  juoten lähdin mukaan ja cossasin Itachin hänen siskonsa kanssa :D Tämä tapahtui Yukiconissa vuonna 2014 :)

Anime ja manga nykypäivänä ei ole niin erikoinen asia, kun on tavannut tuhansia ihmisiä eri coneissa, jotka tykkäävät niistä, mutta mikä minusta tekee sitten niin "erikoisen", En sanoisi suoraan, että olen niin erilainen kuin kukaan muukaan. Ajattelen, että kaikki ovat erilaisia ja omalaatuisia persoonia ja sen takia rakastettavia persoonia. Saatan käyttää kaupungille tai kouluun mentäessä peruukkeja, piilareita tai jopa jotakin cossin (cosplay asun) osaa esimerkiksi takkia. Jotkut ihmiset saattavat katsoa minua oudosti, mutta jotkut saattavat tulla kommentoimaan kuinka nätit hiukset minulla on tai pikku lapsi kysyä vaihtaako silmäni väriä päivittäin, kuten lasten leirillä sain kuulla lapsen suusta suoraan :)

Tässä pientä infoa minusta, mutta älkää huoliko, lisää on tulossa! Seuraavalla kerralla voisin kertoa viime viikonloppuna olevasta Desuconista, jossa vietin yhden aivan mahtavan viikonlopun!

Jos kysymyksiä tulee mieleen tai kommentoitavaa laittakaa ihmeessä kommentteina kysymyksiä ;)